Koru siskolleni

Viime viikolla valmistin normaalien korjaustöiden ja omien mallistojen suunnittelun ohessa hopeisen uniikkikorun, johon istutin ruusukvartsin. Koru oli lahja 30 vuotta täyttävälle siskolleni. Korun suunnittelu tapahtui lähinnä pääni sisällä bussimatkoilla ja tietysti illalla sängyssä kun olisi pitänyt nukkua. Aina ei kaikista koruista tule piirreltyä monia suunnitelmia, vaan pään sisällä kehkeytynyt ajatus siirtyy paperille sellaisenaan ja siitä lopulliseen materiaaliin, tässä tapauksessa hopeaan. 

Valmis koru, kivi näkyy kuvassa hieman huonosti

Olen ostanut tuon ruusukvartsin joskus joltain messuilta, joilla siskoni oli mukana ja hän silloin vihjasi, että voisin sitten tuosta tehdä hänelle jonkun korun. No, vuosia noista messuista on jo useampi (varmaan seitsemän, kahdeksan vuotta..), mutta tulipahan tehtyä. Ja uskomaton muisti mulla joidenkin asioiden suhteen.

 

Videolla näkyy, kuinka korussa olevat hopeapallot sulatetaan. Pallot ovat siis yksittäisiä, ei mitään ketjua.

Koru tekovaiheessa, pallojen juottamista

Koru oksidoituna, vielä ilman kiveä ja vailla kiillotusta

Sisko oli tyytyväinen lahjaansa ja sekös tekijän mieltä aina lämmittää. Runoilinpa korusta vielä pienen huumoripitoisen värssyn, jalokivillä kun on muinoin uskottu olevan jos jonkinlaisia ominaisuuksia ja vaikutusta ihmisen ruummiilliseen sekä mielelliseen terveyteen ja ulkonäköön. 

Ruusukvartsi

Se on kivi ehdottoman rakkauden, tän korun saat sen tähden.

On kivi täytetty myös ominaisuuksilla näillä:

Kantajalleen pitäisi sen myötätuntoa ja lempeyttä säteillä

Näiden lisäksi myös ystävällisyyttä

Ja äidille tärkeää kärsivällisyyttä

Mutta kun elämä jo kolmeakymmentä käy

Sitä toivoo ettei koko elämä kropassa näy

Siis tärkeimmät ominaisuudet ovatkin ne tässä:

Silottaa se niin rypyt kuin mahamakkaratkin,

joita kertyy pitkässä elämässä!

Älä siis huoli iästä tuosta, pelastaa kivi tää sut vanhuuden suosta!